Epäonnenpäivä

Joskus tuntuu että olen maailman epäonnekain. Esimerkiksi kun minua kiusattiin kun olin luokan nuorin. Mutta minä en ole ikinä niin kovilla kuin perjantaina 4.9.2013. Minä menin naapuriin leikkimään kaverin kanssa ja päätettiin olla hippasta. Kaverin veli oli hippa ja me juostiin karkuun kiipeilytelineelle. Hän oli lähellä ja minä olin nurkassa. En voinut tehdä mitään muuta kun kiivetä kaiteen yli ja hypätä. Onnistui! Seuraavan kerran kun jäin saarroksiin, kävi huonosti.Hippa oli lähellä. Liiankin lähellä. En olisi kerinnyt kiivetä kaiteen yli eli otin riskin ja hyppäsin kaiteelta. Huono idea. Miksi? Tipuin suoraan vasemman nilkan päälle. En voinut liikkua.Kaverit vielä juoksivat ympäriinsä kun olin hypännyt. Viimeinkin joku huomasi minut. Kipu oli jalassa sietämätön. Minut autettiin ylös ja vietiin aikuisten luokse.Vähän ajan päästä päätin mennä kotiin. Minulla oli vaikeuksia kävellä. Kun viimein pääsin kotiin, purskahdin itkuun kivusta. Minulle annettiin lääkettä ja äiti kantoi minut sänkyyn. Seuraavana päivänä jalkaan vielä koski eli aamupalan jälkeen mentiin lääkäriin. Lääkäri vei minut röntgeniin ja saatiin selville että jalka ei ole murtunut. Huhhuh! Minulle annettiin lääkettä ja 'kuusaapas'. Saappaassa on pehmeä 'sukka' sisällä ja se on kovaa muovia ulkoa. Minun pitää pitää sitä koko ajan.(Paitsi suihkussa ja sängyssä.) He sanoivat että saan saappaan omaksi. Silti, minulla on onnea onnettomuudessa. Se oli vahinko eli vakuutusyhtiö maksaa enimmät lääkärmaksut, ja jalka (onneksi) ei ole murtunut!